Rästiin jääneitä estevideoita

Kansioista taitaa löytyä vielä viimenvuoden puoleltakin videoita, joita en ole jostain syystä saanut aikaseksi julkistaa tänne blogin puolelle. Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Myöhäisemmästä tunnista en muista juurikaan muuta kuin sen, että Wilda oli ihan superväsynyt kahden edellisen tunnin jäljiltä ja meillä oli käytössä vain puolikas maneesi, enkä juuri itsekään ratsastanut erityisen hyvin. Tunti ei siis sujunut kovin hyvin, mutta välillä on niitä huonojakin päiviä.

Seuraava video onkin hieman tuoreempi eli viimeviikon estetunnista vähän liikkuvaa kuvaa. Ratsuna onkin toiminut vuodenvaihteesta lähtien Karina, joka onkin ollut positiivinen yllätys! Tunnit ovat menneet erittäin hyvin ja tasaisesti, ja se näkyy videoltakin. Ratsastettiin taas puolikkaalla maneesilla, mutta nyt mahduimme kaikki yllättävän hyvin menemään siellä. Hypättiin niin suoralla kuin kaarevalla linjalla esteitä ja nämä menivät meiltä paremmin kuin hyvin. Kuvaajiakin paikalla oli kaksi, joten materiaalia tunnista on kahdesta eri kuvakulmasta.

Näin tällä kertaa! Tämän viikon ratsastustunnista on tulossa myöhemmin postausta, mutta nyt jatkan lukemista koeviikon viimeiseen kokeeseen ja sen jälkeen suuntaan laskettelemaan ensimmäistä kertaa elämässäni!

P.S. Edelliseen postaukseen viitaten, Artukaisissa EI ole turvaliivipakkoa, ENKÄ pidä tallia parempana vain sen takia, että hypätä saa myös ilman turvaliivia. Nyt vähän järkeä päähän. Tiedän kyllä riskit, mutta olen todennut liivin vain huonontavan istuntaani, joten näin on parempi. En kaipaa aiheesta enää enempää kommenttia. Kiitos.

Miten kävi estekisojen?

Julkaisin ilmoitusasiani jo viime vuoden marraskuussa, eli tarkoituksena oli osallistua monen vuoden tauon jälkeen tallin välisiin estekisoihin loikkimaan ja kokeilemaan onneani. Treeneissä oli sujunut ihan hyvin ja hevonen tuntui varmalta, joten hyvillä mielin odotin 30.11 lauantain kisoja.

Kun tuo maaginen päivä koitti, kysyi äiti vielä aamulla, että enkö varmasti tarvitse turvaliiviä, mitä en tosiaan ollut käyttänyt kolmeen vuoteen. Ihmettelin asiaa kovasti ja vastasin: "Pyh, emmä sitä tarvii ku emmä ny ajatellu tippuu". Niin, olisi kannattanut koputtaa puuta ennen kuin ehtii vastata näsäviisaasti... Annoin poikaystäväni nukkua pidempään, joten en herättänyt häntä ja hyppäsin moponi kyytin. Hän kun tulisi myöhemmin katsomoon kannustamaan minua ja ratsuani. Tallilla maksoin lähtömaksun kansliaan ja menin kävelemään rataa. Aikaa oli vielä paljon ennen oman verryttelyni alkua, joten juttelin rauhassa kavereiden kanssa ja hain Wildan tarhasta. Jossain vaiheessa sainkin kuulla, että olisin oman luokkani ainut ratsastaja, joten verryttelyni olisi siis aikaisemmassa ryhmässä, mutta esteet korotettaisiin ennen omaa suoritustani. Siinä sitten kiire tulikin ja hyvä kun suojat muistin kaikessa paniikissa laittaa. Ei muuta kuin kuskille kypärä päähän ja ponin selkään ulos kävelemään!





















Jo ulos päästyään Wilda muuttui rauhallisesta nallekarhusta huutavaksi possuksi. Kaikki oli niin uutta ja jännää ja muita hevosia se ei ollut varmasti ikinä nähnytkään. Onneksi kaverini käveli vierelläni ja pystyin sitä mukaa itsekin rauhoittumaan, mikä vaikutti tietysti suoraan hevoseen. Maneesiin mentiin siis suht varmoin mielin. Aloitin heti lämmittelemään ravissa kovin lyhyen verryttelyajan takia, ja ihan hyvin Wilda oli avuillakin. Maneesin pääty vain oli kovin jännittävä ja ohi laukkaavat hevoset. Laukassa meinasi epätoivo kyllä iskeä, kun poni allasi lähtee viemään sinua ihan kuus-nolla. Sain onneksi suht nopeasti hevosen kiinni ja annoin sille muuta ajateltavaa. Verryttelyhypyt sujuivat kuitenkin yllättävän hyvin verrattuna siihen, miten hukassa me molemmat pienet olennot olimme keskellä kisakenttää. Aloin saada luottamusta takaisin ja uskalsin alkaa ratsastamaan.

Videolta napattuja kuvia, pahoittelen laatua. 

Ajattelin vielä ottaa yhden hypyn okserille ennen käyntiin siirtymistä, mutta jotenkin en pystynyt lähestymisessä pitämään ajatuksia kasassa. Toin hevosen aivan liian huonoon paikkaan, mutta paineistin pohkeella silti hyppäämään, joten Wilda ponnisti liian kauaa ja hyppy jäi lyhyeksi, joten se kolautti jalkansa takapuomiin ja kompuroi esteen yli. Itse tottakai lensin kaulalle kun hevosen etuosa katosi alta ja menetin tasapainoni. Esteen jälkeen Wilda lähti liiraamaan oikealle, joten nätisti tulin kyljen kautta alas. Harmikseni kuitenkin löin pääni voimakkaasti maahan ja hevosen etujalatkin taisivat kypärään kopsahtaa. Tuloksena sairaalareissu, jossa todettiin aivotärähdys ja kolmen viikon ratsastuskielto ja kaupan päälle vielä lievä kisakammo, vaikka Wildan kompastuminen johtui täysin vain huonosta ponnistuspaikasta ja keskittymiskyvyn puutoksesta. Tästedes pysyttelen kuitenkin turvallisesti vain tunneilla, vaikka ihan koska vaan voi jotakin sattua. Onneksi pahemmilta vammoilta säästyttiin ja tammikuussa olin taas saman heppasen kyydissä esteitä loikkimassa :)

Tällaiset kisat siis tällä kertaa, vaikka ne loppuivatkin hyvin lyhyeen. Videossa kaikki pätkät mitä päivän aikana kuvattiin.

Potilas lääkehuuruissa ja tukijoukko mukana 

Talviratsastelua

Viimeviikolla käytiin Emman kanssa pitkästä aikaa Sauvossa ratsastamassa pojat kevyesti. Ajatuksena oli hypätä pienen tauon jälkeen jumppaavaa estetehtävää, muttan Emman unohtaessa kunnon ratsastusvarusteet kotiin päätimme hylätä tämän ajatuksen ja ratsastaa sileällä. Tämä olikin ihan hyvä idea, sillä ponit toimivat erittäin hyvin molemmilla!

Talliin tullessamme Hugo odottikin nätisti karsinassa uudet kengät ja tilsakumit jaloissaan. Gletin kävimme nopsaan hakemassa tarhasta ja napsimme muutaman kuvat. Harjasimme kuraiset ja sottaiset ponit parhaamme mukaan, jonka jälkeen heitettiin varusteet niskaan ja suunnattiin maneesille.

Emman juoksuttaessa Gletistä ylimääräiset pöllöilyenergiat pois (joita loppujenlopuksi ei ollutkaan) kävelin Huginnin kanssa pitkät alkukäynnit ja ravailtiin rennosti pidemmällä ohjalla saaden lihakset lämpimäksi suht kylmällä säällä. Hugo tuntui jo alusta asti miellyttävältä ja rauhalliselta ratsastaa, joten ajattelin kiinnittäväni ratsastaessani enemmän huomiota pikkuseikkoihin. Ratsastin siis muutamat väistöt käynnissä ja ravissa, minkä lisäksi tein ravissa siirtymisiä käyntiin ja takaisin lyhyeillä väleillä. Hugo oli ihan jees, mutta jännittyi niskastaan häiritsevän paljon, jolloin se ei pystynyt tukeutumaan ohjaan ja ratsastus näytti kieltämättä aika epäsiistiltä kirahvikaulaisen hevosen kanssa. Aika usein päädyinkin ympyrälle antaen lisää ohjaa ja houkuttelemalla ponia matalempaan muotoon, mikä toimikin hetkellisesti. Suuntaa vaihtaessa poni taas jännittyi ja taisi ottaa pienet lähtöspurtitkin toisessa päässä kun ulkona varmasti liikkui mörkö! Siitä sitten hetken keskusteltiin että saako päädystä lähteä äänennopeudella vai pitääkö ravata nätisti. Päädyimme viimeiseen vaihtoehtoon.

Ainut kuva maneesista.

Laukassa ratsastin hetken aikaa kevyessä istunnassa hieman reippaampaa laukkaa, jonka jälkeen istuin alas ja jatkoin ympyrällä tehden tempon muutoksia puolen kierroksen välein. Tämä onnistui meiltä hyvin ja Huginn vastasi nopeasti apuihini, tosin edelleen pitkäkaulana. Vaihdoin suuntaa ja tässäkin kierroksessa onnistuttiin hyvin. En viitsinyt laukkuuttaa ponia sen enempää, kun tehtiin ravissa jo niin kauan töitä, joten siirryin ravailemaan loppuraveja hieman pidemmällä ohjalla ja käveltiin vielä pitkät palauttelukäynnit.

Lopuksi suunnattiin maneesin ulkopuolella räpsimään parit halipusikuvat heposista, jonka jälkeen vietiin hepsut karsinaan vilttien alle lepäämään. Hugo taliaivona menikin heti harjauksen jälkeen piehtaroimaan uusi puhdas viltti päällään, kiitos vain. Rasvattiin jalat ja korjattiin jälkemme, jonka jälkeen kotimatka alkoi :)

Huomatkaa uusi blingbling-kypärä!

Pusipusi nuuhkunuuhku

"Voi luoja mikä keila..."

Karvakamu <3

Kuvista kiitos Emmalle ja pappalle! :*