maanantai 29. kesäkuuta 2015

Askellajihevonen on askellajihevonen

Otsikko kertookin kaiken oleellisen. Päätimme tällä kertaa olla uhkarohkeita ja villejä ja hypätä muutamaa estettä. Eilen meillä olikin hieman enemmän aikaa tuhlattavana tallilla, joten aloitimme päivämme kiireettömästi siivoillen tarhoja ja harjaillen ratsujamme. Kysyimme jo etukäteen neuvoa muilta tallilaisilta, mistä pääsimme maastoreitille ja päätimme mennä kävelemään sinne alku-/loppukäyntejä. Emma ratsasti tällä kertaa ensin ja kasasinkin maneesiin ristikon pitkälle sivulle ja kavaletin diagonaalille. Tarkoituksena oli hypätä pitkästä aikaa vähän enemmän vakavemmin Hugon kanssa, mutta ei siitä kyllä estehevosta tule tekemälläkään...

Mentiin siis ensin kävelemään maastoon, jossa saimmekin hyvät alkukäynnit ja Gletti sekä Emma loppukäynnit. Maneesiin tultuamme ajattelin heti aloittamaan työskentelyn ravissa, mutta poni olikin ihan valmis sinkoamaan vaikka kuuhun... Jouduin siis työskentelemään hyvän tovin käynnissä, ennen kuin uskalsin edes ajatella reippaampaa askellajia. Hugo oli todella pirteällä ja vahvalla päällä ja purikin useasti kuolaimeen kiinni ja lähti juoksemaan alta pois. Yritin saada kontrollia takaisin tekemällä paljon pohkeenväistöjä ja tulin kolmea puomia käyntiväleillä. Tällä tavoin sain hevosen keskittymään enemmän työntekoon ja meno näyttikin aika ajoin ihan siedettävältä. Ravissa jatkoin pitkälti saman kaavan mukaan, vaikka kirosinkin useasti mielessäni, miksen juoksuttanut ylireipasta hevosta parin vapaapäivän jälkeen.





Mielenkiintoisesti sijoitetut jalat puomin molemmin puolin... Ja kuski yrittää epätoivoisesti vaihtaa laukkaa :D

No nyt vaihtui!
Laukassa tulin muutamaan otteeseen diagonaalilla olevaa puomia ja päädyn kautta kaarsin pikkuiselle puomikasalle. Jo tässä vaiheessa ilmeni Hugolla pieniä hahmottamisvaikeuksia "esteiden" suhteen. Vaikka kuinka yritin tuoda hyvään ponnistuspaikkaan, hyppäsi poni silti ihan päättömästi syöksymällä ja laskeutui melkein polvilleen esteiden jälkeen. Oikeastaan se vain harppasi isosti puomienkin yli eikä siis periaatteessa edes hypännyt. Kokeilin monenlaisilla tekniikoilla lähestyä esteittä: hiljaa ja reilusti pidättäen, kunnolla laukkaamalla eteen ja kolmantena kokoamalla laukkaa reilusti, mutta silti ylläpitäen hyvä rytmi. Viimeinen tapa oli tietysti se kaikkein paras ja järkevin, mutta Hugolla ei ollut tarpeeksi voimaa takasissa, jotta se olisi pystynyt laukkaamaan ponnekkaasti ylämäkeen. Se siis väsyi todella nopeasti ja sen takia kolautteli esteisiin.

Tällä tarkoitan Hugon syöksymistyyliä. Ihme ettei ollut koko poni nenällään tämän jälkeen.
Ja tässä tulee hyvin ilmi tuo iso harppaus esteen yli.


Tässä vaiheessa päätin jo, että hyppäämisen voimme unohtaa ja keskitymme sen sijaan maastoiluun ja rentoon ratsasteluun. Toki treenillä saisi hypyistäkin terävempiä ja alastuloja pystyisi hiomaan turvallisemmiksi, mutta miksi alkaa pakolla vääntämään ja hammasta purren yrittää hypätä isompia ja isompia esteitä kun se ei vaan yksinkertaisesti luonnistu meiltä. Sitä paitsi pelkäsin ihan toden teolla, että me vielä jonkun esteen jälkeen kaadutaan nurin, kun hevonen hyppää ihan etupainoisena eikä välttämättä ehdi kerätä kaikkia jalkojaan alleen tarpeeksi nopeasti. Lopeteltiin siis aika nopeasti hyvän hypyn jälkeen ja annoin Hugon laukata pitkillä ohjilla ympäri maneesia kun se siitä niin kovasti piti.

Loppuraveissa Hugo oli edelleen todella vahva sekä itsepäinen ja vaikutti siltä, että se olisi pystynyt juosta vaikka toisen samanlaisen 60 minuuttisen ilman merkkiäkään väsymyksestä. Hetken pitikin hieman neuvotella siitä, lopetellaanko tähän vai jatketaanko koulukiemuroiden merkeissä. Päädyttiin sitten tekemäänkin parit pohkeenväistöt (mitkä ovat selkeästi Hugon inhokkijuttu!) ja muutaman minuutin jälkeen käveltiinkin sitten niin hienosti ja nöyrästi. Poni sai paljon rapsutuksia ja kävelin maastakäsin loppujäähdyttelyt kantaen esteet pois. Tallissa ponin piti päästä kokovartalopesulle, mutta harmiksi se olikin pitkään varattu, eikä kiireeltämme ehditty odottelemaan sen vapautumista. Vaikka aamupäivällä tultiin aikaisin tallille ja meillä piti olla tarpeeksi aikaa kaikkeen turhaan touhuamiseen, menee se kello kuitenkin vauhdilla eteenpäin ja lopulta meillä tulikin jo kova kiire.





Namuja pojalle hyvästä suorituksesta!
Ensi viikon keskiviikkona ajateltiin Emman kanssa mennä hieman pidemmälle maastolenkille poikien kanssa! Saa nähdä, josko virtaa olisi silloin hieman vähemmän kuin eilen ;D Palaillaan siis seuraavaksi maastoilun muodossa.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Mustaa ja valkoista

Tänään oli taas issikkapäivä, kun kipaisin nopeasti Maskuun ratsastamaan Hugon. Itselläni on tosiaan koeviikko meneillään, joten turhaa ylimääräistä aikaa ei ole varaa tallilla viettää. Emma tulikin hieman myöhemmin paikalle kuvailemaan, milloin olinkin jo ravailemassa maneesissa. Tällä kertaa en ollut suunnitellut mitään tehtäviä etukäteen, vaan menin kokonaan fiiliksen pohjalta. Kävelinkin ja ravailin pitkään löysillä ohjilla tehden ympyröitä ja ties mitä kaaria vailla mitään määränpäätä. Hugo olikin tosi hyvän tuntunen ja pärski tyytyväisenä.

Kuitenkin ratsastelun ohella se oli vaivihkaa vähän väliä kyttäillyt maneesin ovea ja paketti hajosi totaalisesti käsiin Emman kävellessä sisälle. Hugosta muuttui turhaantunut ja juokseva poni, mihin en saanut enää minkäänlaista otetta. Toki turhauduin itsekin siitä vielä kahta kauheammin, kun Emma alkoi kuvaamaan meidän neuvotteluita... Pian hän kuitenkin lähti varustamaan Glettiä ja saatiin taas jäädä rauhassa treenailemaan. Tässä välissä annoin Hugolle kokonaan pitkät ohjat ja kokosin hieman omia ajatuksiani. Otin uuden asenteen ratsastamiseen ja nyt vaadin tosissani ponilta asioita, kuten ympyrällä takaosan väistätystä ja tasaisesti pyöreitä kaarteita. Hämmästyksekseni taktiikka kuitenkin toimi ja hevonen tuntui todella hyvältä. Otin testiksi vain yhden laukannoston ja hevonen säilytti rauhallisuutensa ja pystyin itsekin antamaan pidempää ohjaa. Loppuun ravailtiin vielä hieman pidemmällä kaulalla kehujen saattelemana.




Emman ja Gletin tultua maneesiin piti meidän mennä kävellen tutkimaan lähimaastoja, mutta ei löydetty oikeaa tietä ja harhailtiin sitten ympäri tallin pihaa. Hugo löysi myös uuden ystävän, nimittäin pienempääkin pienemmän mustan shettistamman! Pippurinen neiti yritti innostaa isompaa miestä leikkiin juoksemalla laitumen aitaa pitkin edestakaisin meidän siitä ohi kävellessämme. Vähän piti Hugonkin pöristä tuolle pienelle eläimelle, ehkä ne pääsevät vielä joskus toisiaan rapsuttelemaan ;)

Seuraavaksi pääsinkin kiipeämään Gletin selkään! Hugoa poishoitaessani oli Emma ehtinyt aloittamaan työskentelyn maneesissa, mutta se ei ollut kuulemma sujunut sitten mitenkäänpäin. Poni oli vain juossut alta pois ja laukassa kuskannut tuota raukkaa, joten kauhulla odotin, millaisen aikapommin selkään kiipeänkään. Yllätyksekseni se olikin ihan kultainen ja käveli siivosti. Vain pari kertaa jouduin tekemään pysähdys-peruutukset, mutta muuten väistöt ja kaikki menivat hyvin. Laukassakin Gletti oli melkein liiankin hidas ja nelitahtinen, mutta en antanut sen häiritä menoa. Hevonen olikin saattanut jo väsähtää Emman kanssa, mutta tärkeintä oli nyt saada molemmille hyvä mieli ratsastuksesta. Emma kiipesikin vielä jälkeeni Gletin selkään ja silloin meni jo tosi hyvin. Tuli taas huomattua, että jos hevosen selässä ärsyyntyy tarpeeksi, on vain parempi kiittää hevosta ja lopettaa treenit siihen, jottei tilanne ylly pahemmaksi. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin!




Tallissa hevoset saivat vielä ruokansa ja Gletille (yritettiin) pukea ötökkäloimi päälle. Ensimmäisellä yrityksellä onnistuinkin saamaan sen kokonaan nurinkurin hevosen päälle ja ehdittiin ihmetelläkin kovin, minne kaikki remmit ja tarranauhat ovat hävinneet. Onneksi tarhaan pystyttiin kuitenkin viemään ori, jolla oli ihan oikeinpäin puettu loimi ja päästiin lähtemään kotiin! Ensi viikolla joudunkin jättämään poneilut väliin, mutta Emma pääsee luultavasti Gletin kanssa treenailemaan ihan valvovan silmän alle. Heinäkuussa palaillaan taas issikoiden parissa :)

Kumman hevosen selkään sovin mielestäsi paremmin?
PS. Instagram-tilimme @TeamSuoraniskat seuraajille: en ole vaihtamassa rakasta Hugoani pois minnekään ;) Gletti pysyy jatkossakin Emman ratsuna 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Askellajimestari(t)?


Pojilla selvästi neuvottelut meneillään!

Voi pojat miten Hugosta on tullut nyt lähiaikoina kiva ratsastaa! Jokaisen kerran jälkeen on saanut hymyssä suin poistua maneesista, kun poni on toiminut niin hyvin ja miellyttävästi. Myöskään tämä kerta ei tehnyt poikkeusta, vaikka itse hieman mokasinkin varusteiden kanssa tulevaa treeniä ajatellen.

Ehdittiin siis tällä kertaa ratsastaa Emman kanssa peräkkäin, joten ratsastuksista on taas kuva- ja videomateriaalia saatavilla. Pahoittelen jo etukäteen videon pituutta... En osannut millään valita ns. "parhaita paloja", joten videolla näkyy siis lähes koko tunnin sisältö. Tuskin se kauheen monia ainakaan haittaa, haha :D





Tällä ratsastuskerralla päädyin siis treenailemaan tölttiä ensimmäistä kertaa maneesissa. Tallissa olin kuitenkin asettanut satulan hieman edemmäs, kun ajattelin ratsastavani vain rennosti joitain koulukiemuroita. Tölttiä ajatellen satula olisi pitänyt olla aika reilustikin taaempana, jotta hevosen lavat pääsisivät esteettömästi liikkumaan. Noh, tiedänpähän ensikerralla suunnitella treenin etukäteen. Tällä kerralla töltti oli siis epäpuhdasta ja hieman laukkatahtista, mutta tämä olikin kokonaan oma moka. Hevonen silti yritti rehellisesti ymmärtää apujani ja tölttäsi muutamat pätkät ihan kivasti. Pätkien välissä verryttelin tietenkin kevyessä ravissa ja annoin Hugon kulkea omavalintaisessa muodossa sitä sen enempää painostamatta.

Ponikin hymyilee!



Laukkaosuuden jätin aika vähäiselle ja pyrin vain siihen, että se on rauhallista eikä hevonen kaahoita oman mielensä mukaan. Alkuun laukka olikin hieman ponnetonta ja surkeaa, mutta pikkuhiljaa saatiin sitä mukavasti aktiivisemmaksi. Taisin ottaa vain parit nostot molempiin suuntiin, sillä halusin välttää Hugon runsasta hikistymistä. Lopussa meillä olikin suht tyytyväinen ratsastaja ja rento hevonen! Ei kyllä uskonut, että tätä ennen Hugolla oli kolme täyttä vapaapäivää aikaa kerätä virtaa... Hienosti osasi poni käyttäytyä!





Poni venyveny ja kuski könökönö

Taputapu hieno poika! 
"Tuleeks hyvä selfie?"
Hyvä selfie tuli!

En ymmärrä tota meidän otsapantaa... jokaikisen treenin jälkeen se on valunut lähes silmille. Vinkkejä?
Namuja hienolle pojalle!

Tyytyväiset kaksi- ja nelijalkaiset!
Hugo oli kiltti poika ja jakoi ruohotupsut tarhanaapurinsa kanssa :) 


tiistai 9. kesäkuuta 2015

Ahkeraa treenaamista

Näin alkuun jo etukäteen pahoittelut piiiiitkästä postauksesta! Nyt saatte kerralla lukea tarkkaa treeniselostusta, katsella miljoonia kuvia ja lopuksi näette vielä videopostauksen päivästämme. Koittakaa siis kestää!

Muutama viikko sitten ratsastettiin Emman kanssa Hugolla puoliksi kun Gletti oli tekemässä vauvaheppoja. Annoin Emman ensin kiivetä selkään puoleksi tunniksi testailemaan Hugoa, jonka jälkeen ratsastin loput puoli tuntia. Aloitettiin kentällä, mutta Hugoa taisi hieman jännittää vieressä oleva kova liikenne, niin siirryttiin sitten suosiolla maneesiin. Siellä se oli huomattavasti rennompi ja nyt Emmakin uskalsi jo alkaa ratsastamaan ;) Ensin tarkoituksena oli hypätä muutamaa estettä, mutta alkusähläyksen takia päädyttiin tulemaan vain korotettua puomia muutamaan otteeseen ympyrällä. Emma ehti tulemaan sitä hyvän tovin molemmissa suunnissa, kunnes itse kiipesin selkään.

Kuski suorassa mutta penkki vinossa :(








Hugo oli jo siis hyvin lämmitelty, mutta se kävi todella kuumana ja alkuun oli hieman hankala ratsastaa. Kävelin sen kanssa siis hetken, jotta saisin sen kuulolle ja avuille ennen ravia. Tein myös muutamat pohkeenväistöt molempiin suuntiin Hugo suoritti nämä hyvin. Pikkuhiljaa poni alkoi tasaantua ja jatkoin vielä hetken aikaa ravissa työskentelemistä ennen laukkaa. Tein paljon ympyröitä ja suunnanmuutoksia ja lopulta poni tuntui jo tosi hyvältä. Kavalettia tulin vain ihan muutaman kerran, sillä Hugo oli jo pikkasen väsynyt ja hikoili runsaasti. Pian aloinkin loppuverryttelemään ponia pidemmällä ohjalla ravaillen ja houkuttelemaan sitä venyttämään alaspäin. Jäähdyttelyjen jälkeen yritettiin vielä ottaa parit söpöstelykuvat ulkona, mutta ponia ei kyllä kiinnostanut mikään muu kuin ruoka :D Lähdettiin siis melko nopeasti takaisin talliin ruokkimaan nälkäinen karvakasa.

Yritimme ottaa "vakavia" rakennekuvia...
...mutta hikistä ja väsynyttä ponia ei kiinnostanut poseeraminen :(
Sen sijaan ruoho ja kukkaset maistuivat!
Haistelttin yhdessä kesäisiä voikukkia.


Viimeviikolla meillä olikin hieman tiukempi aikataulu ja päädyttiin ratsastamaan samaan aikaan Hugo ja Gletti. Yhtään kuvaa tai videota emme siis kerinneet ottamaan, mutta tuskin mitään ihmeellistä postausta olisin siitä kuitenkaan saanut, joten kirjoitan nyt tähän samaan. Menin siis Huginnin kanssa vajaa tunnin sileäntreenin maneesissa, jossa olikin pohjankunnostustyöt meneillään. Ylimääräinen hiekka oli kasattu maneesin keskelle, joten ulkoreunoilla oleva pohja oli nyt tosi hyvä! Maneesin oven suussa oli vielä työkoneita, joita piti tietenkin kamalasti puhista kun menimme ohi. Työskenneltiin siis pääasiassa toisessa päädyssä ja maneesin keskiosassa, mutta tilaa oli silti vaikka muille jakaa. Emma suuntasi Gletin kanssa kentälle, joten saatiin molemmat ratsastella omassa rauhassa.

Tällä kertaa pyrin jo heti alusta asti siihen, että hevonen menee juuri sitä vauhtia, mitä itse haluan eikä se saa missään kohtaa juosta pois alta. Aloitin siis ratsastamalla kulmia. Jokaisessa kääntymispisteessä väistätin joko hevosen etupäätä tai takapäätä pyrkien kääntymään "kolikon päällä". Tällä tavoin Hugo tuli todella nopeasti avuille ja käveli maltillisesti eikä yhtään yrittänyt kiihdytellä ravissakaan. Ravissa kulmien ratsastaminen samalla tyylillä oli toki astetta hankalampaa ja niistä tuli hieman pyöreämpiä, mutta en antanut tämän haitata, sillä hevonen toimi allani juuri miten toivoin. Tehtiin myös paljon suunnanmuutoksia, eikä taidettu kertaakaan koko tunnin aikana mennä pelkästään samaan suuntaan uraa pitkin täyden kierroksen verran. Kääntymisiä ja kulmia tuli siis koko ajan vastaan.

Kukkuu!
Laukkaa pyöritin hetken aikaa ympyröillä hakien rauhallista ja hidasta tempoa. Se onnistui yllättävän hyvin ja sain melkein jopa pyytää hieman lisää vauhtia ja energisyyttä. Nopeasti olin kuitenkin tyytyväinen ponin työpanokseen ja jatkoin keventelyä loppuravien merkeissä. Pitkästä aikaa jäi koko ratsastuksesta hyvä fiilis, koskaan ei ole tainnut meillä mennä vielä näin hyvin :) Ja tietysti juuri silloin kun ketään ei ole katsomassa ja todistamassa, heh.

Tällä viikolla mennään taas keskiviikkona Maskuun karvakorvia moikkaamaan, ja suunnittelin ratsastavani joko kouluratoja tai sitten treenaan tölttiä ja keskityn enemmän askellajien puhtauteen. Saa nähä mihin lopputulokseen päädyn!