Voi miten hyvälle tuulelle voi itse tulla kun pienellä hevosella on hauskaa. Hugolla on nyt koko viime viikko ollut suht rento ja tiistai sillä oli kokonaan vapaa, joten en yllättynyt yhtään, kun keskiviikkona allani olikin Formula 1 auton tyyliin sekunnissa nollasta sataan kiihtyvä villihevonen. Pystyimme vihdoin toteuttamaan kavalettitreenisuunnitelmamme, sillä ulkona oli mukavan viileä ilma eikä kenttä sateen jäljiltä pöllynnyt yhtään. Kasasimme siis toiselle pitkälle sivulle kolme puomia ravivälein (nämä muutettiin myöhemmin puomikasaksi), lävistäjälle minikavaletti sekä kentän pituushalkaisijalle pienen pieni ristikon tapainen puomirykelmä.
Käynnissä ensin puolipitkillä ohjilla puomien yli.
Kyllä ne kintutkin sieltä nousee!
Pojille sattuikin kengitys juuri samalle päivälle, mutta Hugo oli jo valmiina talliin tullessamme. Pääsin siis ensimmäisenä ratsastamaan. Jo heti selkään noustessa tiesin, että tästä tunnista oli tulossa hurjan vauhdikas, sillä Huginn tuntui lähes räjähtävän käsiin. Käynnissä hain pääasiassa vain rentoutta ja tulin erilaisilla teillä puomeja, jotta poni joutuisi keskittymään jalkoihinsa. Hugo tuntui kuitenkin erittäin miellyttävältä ratsastaa, joten siirryin aika pian raviin. Verryttelin aika kauan keventäen pidemmillä ohjilla, eikä poni kiihdytellyt yhtään mihinkään suuntaan. Se vain pärski tyytyväisenä ja venytti kaulaa eteen-alas. Pari kertaa kavaletilla se otti puomin mukaan, mutta ravipuomeille se oikein hypähteli lennokkaasti. Tulin näitä kavaletin korkuisia esteitä aina satunnaisessa järjestyksessä kaikilla mahdollisilla teillä ja Hugo tuntui mukavan vastaanottavaiselta, joten nostin laukan aika pian.
Kuten ilmeestänikin huomaa, Hugo tuli pikkasen lennokkaammin puomeille, mitä odotin :D
Laukkaa pyöritin hetken aikaa pienellä ympyrällä kentän toisessa päädyssä, jotta Hugo saisi purettua suurimmat energiat pois ja kuuntelisi hyvin pidätteitä. Tässä välin Emma kokosi ravipuomit kasaksi, joita päästiinkin pian ylittämään. Koko ratsastuksen tarkoituksena oli alunperin treenata laukanvaihtoja kavaleteillä ja puomeilla, mutta kaikki keskittyminen meni Hugon laukan säätelyyn. Liian monta kertaa se loikkasi kaukaa esteiden yli, joten uudeksi tavoitteeksi muotoutui esteiden ylittäminen rennosti ja hyvästä hyppypaikasta.
Ponin mielestä paras ratkaisu jalkojen sijoitteluun :D
Astetta isompi hyppy!
Venyy venyy.
Kun itse olin poniin ja sen ratsastettavuuteen tyytyväinen, aloin lopettelemaan hyppäämisen ja siirryin keventelemään ravissa puolipitkillä ohjilla. Hugolla oli edelleen runsaasti menohaluja, mutta nyt se oli jo selkeästi rennomman oloinen ja ravasi mukavan pyöreänä välillä venyttäen alaspäin. Istuin hetkeksi alas harjoitusraviin ja työstin ponia muutamilla pohkeenväistöillä ja peräkkäisillä suunnanmuutoksilla. Loppua kohden Hugo oli jo niin rauhallinen, että sitä piti melkein komentaa vielä ravaamaan eteen. Käynnissä se pärski jälleen itseensä tyytyväisenä ja väsyneenä. Lopulta kelloa katsoessani olinkin ratsastanut vain reilu 45 minuuttia, joten treeni oli nopea mutta tehokas. Mitä sitä enempää hinkkailemaan, jos kaikki sujuu hyvin :)
Pahoittelen musiikin epäsopivuutta videoon! YouTube poisti alkuperäisen musiikin, joten jouduin valitsemaan hyvin pikaisesti uuden biisin. Video on rytmitetty tämän kappaleen mukaan, joten sen voi halutessaan laittaa taustalle pyörimään.
Koko ratsastuksesta jäi kyllä itselleen todella hyvä mieli, sillä hevonen virkistyi selvästi hieman erilaisesta liikuntamuodosta, johon se on tottunut. Tällä kertaa ei tullut yhtä päättömiä ja tasapainottomia surmanhyppyjä, kuten viimekerralla. Jotain edistymistä siis :) Eilen pitikin mennä taas Laurin kanssa ratsastamaan, mutta omien koulukiireideni takia oli tämä kerta pakko jättää välistä. Ensi viikolla mulle onkin todennäköisesti varattu jälleen uusi suomiruuna, saas nähdä miten meidän käy ;)
Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös tämä Suomen kuuluisa kesä, joka kesti elokuussa huimat pari viikkoa. Viime perjantaina säät vielä suosivat meitä, joten saatiin touhuta kentällä Laurin kanssa mukavassa ilta-auringon paisteessa. Tästä hetkestä lähtien Etelä-Suomeenkin on luvattu kylmempää ilmaa sadekuurojen kera, joten maneesi taitaa pikkuhiljaa tulla entistä tutummaksi ratsastuspaikaksi.
Perjantaina päätettiin mennää rennommin, mutta kuitenkin hieman pidemmän kaavan mukaan ja herra pääsi kuitenkin ihan töihin. Alkuun verryttelin hieman pidemmällä ohjalla kevyessä ravissa, jonka jälkeen lyhensin ohjia ja nostin jalustimet kaulalle. Lauri kun on erittäin etupainoinen ja laiskahko hevonen, joten ravissa ajaudun itse kovin herkästi könöttämään kun pohkeilla yritän hevosta herkistää. Tämä tietysti lisää hevosen etupainoisuutta entisestään. Ilman jalustimia on pakko istua tiiviimmin satulaan ilman tukea jalalle, joten istunnalla pystyn automaattisesti vaikuttamaan vauhtiin helpommin. Tämä toimi yllättävän hyvin ja Lauri oli pätkittäin jopa oikein miellyttävä ratsastaa. Tästä ei valitettavasti ole juurikaan materiaalia Emman kuvatessa erästä ratsukkoa maneesissa.
Ravissa ehdin hetken aikaa työstää väistöjä, kunnes kentällä samaa aikaa ratsastava tuttuni yllytti minut hyppäämään kentällä oleva pieni ristikko. Lauri hyppää kuulemma vaikka väärinpäin ja nurinperin jos ratsastaja niin tahtoo, joten päätin, että miksipäs en ota yhtä vaatimatonta hyppyä. Noh, eihän tuo nyt mikään estehevonen ole, joten ristikolle tuli vain pieni säälittävä hissihyppy. Jatkettiin siitä sitten treeniä siihen mihin jäätiin, eli laukan pyörittämiseen. Nyt ruunaan tuli kuitenkin jo hieman virtaa, joten laukkaa oli erittäin mukava työstää ilman jatkuvaa pohkeella pumppaamista. Lopeteltiin laukkaaminen jo aika pian ja keskityttiin enemmän raviväistöihin sekä ryhdikkyyteen.
Laiskojen hevosten kanssa jännityn edelleen herkästi jaloistani, jolloin pohkeet jäävät puristamaan.
Myös väistöissä yritän tehostaa apujani liioittelemalla pohkeen kanssa, jolloin polvi puristaa.
Uutena ongelmana ilmeni varpaiden kääntyminen ulospäin laukassa. Tätä ei ole tapahtunut enää moneen vuoteen muiden hevosten kanssa.
Tässä huomaa, miten hevonen vetää koko tyttöä etukenoon. Jalka heilahtaa taaksepäin ja ylävartalo eteen-alas hevosen pään liikkeiden mukana.
Ratsastajan ryhdistyessä myös hevonen ryhdistyy. Muodolla ei tässä kohtaa ole paljoakaan väliä.
Tässä väistössä on koko ratsukko jo ryhdikkäämpänä, vaikkakin ratsastaja edelleen puristaa jaloilla.
Loppuverryttelyssä hevonen palaa taas sille helpompaan muotoon, eli etupainoiseksi.
Tulipas tässä nyt tahattomasti analysoitua omia virheitään! Uudet ongelmat ja vanhat tavat ilmenevät aina helposti vierailla hevosilla ratsastaessa, mikä ei aina ole suinkaan huono asia. Ratsastusta on vaikea lähteä korjaamaan, jos virheitä ei itse ulospäin näe. Nyt, kun kaikki parantamisen kohteen ovat tiedossa, on niitä helpompi alkaa seuraavalla kerralla korjaamaan. Olkoot tämä ratsastus sitten pohja tulevalle kehittymiselle.
Loppuraveissa Lauri oli oikein kiva, sellainen rennon letkeä. Kyllähän se edelleen hieman kompuroi johtuen sen etupainoisuudesta, mutta päällisin puolin olin ihan tyytyväinen. Loppukäyntien jälkeen sain kummallisen aivopierun ja halusin kokeilla monen vuoden jälkeen maailmanympärimatkaa satulassa! Ties mistä tämmöinen vajavuus yllättäen iski, mutta Lauri seisoi ainakin hetken aikaa ihan kiltisti paikoillaan ja antoi hullun ihmisen touhuta selässään. Lopuksi otettiin vielä oikein muutamat kumarrukset maastakäsin!
Huomenna on issikkapoikien kengitys, joten mennään varmaan hieman myöhemmin illalla Emman kanssa ratsastamaan. Mitään sen suurempia suunnitelmia ei vielä ole, katsotaan jos jaksamme raahata muutamat kavaletit treeniä varten!
Keskiviikkona saatiin iloiseksi yllätykseksi huikea mahdollisuus tehdä maastolenkki GoPro kameran kanssa! Emman kanssa saatiin seuraa kaveriltamme Caritalta, joka oli hänkin menossa maastoon kyseisen kameran kanssa. Päästiin siis samalla kuvattavaksi ratsastajan näkökulmasta ja lopputulos on todella hauska! Loppumatkasta Emma saikin kameran kypäräänsä, joten kuvakulmat vaihtelevat Caritan vuokrahevosen Quattron selästä Glettiin.
Ilma oli jälleen kovin lämmin, joten maastolenkki oli oiva valinta. Päätimme ratsastaa jälleen saman reitin, jonka menin viime viikolla yksinäni Hugon kanssa. Myös tällä kertaa oli issikat ja pieni shettis matkan varrella laitumella ja jäimmekin niitä hetkeksi aikaa ihastelemaan. Otimme suhteellisen vähän ravia ja tölttiä, sillä pojat olivat erittäin pirteällä tuulella ja olisivat vain halunneet mennä kovaa. Alkumatka menikin lähes kokonaan pysähdyksiä tehdessä, jotta pojat olisivat malttaneet kävellä edes hetken ajan. Gletti oli kuitenkin edes hieman rauhallisempi kuin Hugo, joten uskallettiin lähteä ihan luottavaisin mielin maastoilemaan.
Tölttipätkissä Hugo oli ihan mielettömän hyvä! Se meni halutessani rauhassa, mutta tölttäsi myös kovempaa säilyttäen puhtaan tahdin. Päädyinkin siihen tulokseen, etten aio kentällä verenmaku suussa enää treenata tölttiä vaan jätän sen maastoon, missä se joka kerralla kuitenkin onnistuu.
Maastossa meillä vierähtikin reilu tunti köpötellen, minkä jälkeen käytiin vielä kymmenisen minuuttia pyörähtämässä kentällä. Itse ratsastin ravissa avut läpi ja taivuttelin reilusti. Hugo olikin todella kivan tuntuinen, sopivan reipas ja kuuliainen! Lopettelin hieman ennen Glettiä ja Quattroa ja ehdin kävellä hyvät loppukäynnit.
Viime perjantaina kävin hieman käppäilemässä Laurin kanssa. Ulkona oli harmikseni kuitenkin todella lämmin, joten ajattelin kevennellä vain rennosti kentällä. Sinne päästyä vaikutti Lauri jotenkin väsyneeltä ja nuutunelta, joten otin vain ihan muutamat pätkät ravia ja työstin käyntiä sitten hieman enemmän. Noin kahdenkymmenen minuutin kuluttua päätin kuitenkin jättää kenttätyöskentelyn sikseen ja suunnattiin maastoon viilentymään, sillä itselläni ei ollut sydäntä alkaa työstämään jo valmiiksi väsynyttä hevosta kovalla helteellä.
Maastossa olikin ihanan viileää ja tuulista, joten päätin työskennellä ravissa enemmän. Kuten viimekerralla Hugon kanssa, otin nyttenkin monta lyhyttä ravipätkää, ihan parin askeleen mittaisia vain, jotta sain hevosen kuulolle. Lauri olikin oikein innokas, mutta miellyttävä ratsastaa ja vastasi apuihini nopeasti. Ratsastettiin noin parin kilometrin matka kuivuneelle uittopaikalle asti, jossa käännyttiin ympäri. Loppumatkalla ravattiin hieman pidempiä ja rennompia pätkiä ja Lauri sai myös haukata evästä vähän väliä. Maastossa vietimme suunnilleen saman verran aikaa kuin kentälläkin, joten tällä kertaa ratsastus jäi lyhyemmäksi. Molemmilla oli kuitenkin kivaa ja välillä tekee ihan hyvää ratsastaa vailla määränpäätä.
Tulevaisuudensuunnitelmista vielä hieman. Nyt hevoselämässäni tapahtuu pieni muutos, sillä lopetin ratsastuskoulussa käymisen väliaikaisesti. Syitä tähän on monia, joita en täällä blogissa halua mainostaa, mutta luulen tämän olevan nyt paras ratkaisu tähän tilanteeseen. Voi olla, että palaan tunneille vielä vuodenvaihteen jälkeen, mutta sitäkään en uskalla luvata.
Ratsastuskoulutunnit jättivät kuitenkin sen verran suuren aukon hevoselämääni, joten otin Laurin nyt vakituiseksi vuokrahevosekseni! Tällä hetkellä ratsastan siis säännöllisesti Inkisillä Hugolla ja Laurilla kerran viikkoon, joten postaksia on luvassa tavalliseen tahtiin. Kunhan uutta kuva- ja videomateriaalia saadaan molemmista ruunista, aion päivittää blogin ulkoasua ja muutenkin sisältöä ajankohtaisempaan.
Huomenna keskiviikkona päästään pitkästä aikaa Emman kanssa yhdessä tallille ja hieman suunniteltiin jo tulevaa treeniä. Tarkoituksena olisi vetää lyhyt, mutta tehokas kavalettitreeni, mutta saa nähä, antavatko ilmat myöten. Helteen sattuessa taidamme lähteä taas maastoon hellettä pakoon, mutta toivotaan nyt parasta!
