Lauri 25.9.

Normaaliin tapaan kävin jälleen perjantaina liikuttamassa vanhan suomiherran Laurin. Päivällä oli satanut ahkerasti vettä, joten olin jo valmiina siirtymään maneesin pimeyteen. Kenttä oli ehtinyt kuitenkin kuivua mukavasti eikä se ollut hirveän kurainen, joten päädyttiin ulos ratsastamaan tietysti pahimpaan ruuhka-aikaan. Ensimmäiset 15 minuuttia menikin rennösti köpötellen ja väistäen hyppääviä ratsukoita, mutta tämähän ei ollut Laurin mielestä yhtään paha asia. Nuuhkuteltiin siinä samassa Ypi-kaverin kanssa ja seurattiin muun maailman menoa.

Itselläni oli taas GoPro -kamera mukana kuvaamassa, mutta harmikseni olin unohtanut ladata sen akun täyteen, joten kuvaus pysähtyi itsestään aina muutaman sekunnin välein. Koostevideossa on siis vain lyhyitä pätkiä sieltä sun täältä, mutta koko meidän ratsastus oli aika päämäärätöntä ajelehtimista. Joitain väistöjä käynnissä ja ravissa tein sinne tänne, mutta yleisesti ottaen menin vain kaikki askellajit nopeasti läpi ja varmistin että kaasu ja jarru löytyvät. Laukassa Lauri oikein innoistui ja hetken aikaa sainkin olla varuilla ilopukkien kannalta! Tällä kertaa onnekseni säästyin moiselta hurjuusvillitykseltä ;)
Loppuun käytiin vielä kävelemässä pellon reunaa pitkin, jonne ilta-aurinko lämmitti mukavasti. Talliin palattua Lauri saikin herkulliset iltapöperönsä ja pääsi muun lauman kanssa vielä laitumelle syömään.

Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta, sillä tämä oli paras poseeraus mihin Lauri millään kykeni!

ᐯIᗪEOᑭOᔕTᗩᑌᔕ Esteratsukkoa leikkimässä

Juuri kun pari kuukautta sitten ehdin vannoa, että meidän estetreenimme ovat ohi ja keskitymme pelkästään maastoiluun ja sileäntyöskentelyyn, niin lupauduin osallistumaan kavalettitunnille Hugon kanssa. Päätin ottaa tämän kertaisen itselleni haasteena ja ponille jumppatuntina vastaan. Ainahan voi lopettaa kesken, jos mistään ei tunnu tulevan yhtikäs mitään. Hugolla ei ollutkaan nyt pitkään aikaan menty mitään puomeja korkeempia, joten tämä oli sille mukavaa mielenvirkistystä.

Sain tiistaina syntymäpäivälahjaksi kauan toivotun GoPro Hero3+ -kameran ja se pääsikin heti käyttöön tunnille. Hieman oli vielä säädöt hakusessa ja kamera ei kuvannut mielestäni tarpeeksi hevosta, mutta on tämäkin nyt parempi kuin ei mitään.

Naurattaa tuon kypärän valuminen silmille kameran painon takia, ainakin piti ratsastaa leuka ylhäällä :D

Aloitettiin tunti ratsastamalla käynnissä puomien yli ja tekemällä päätyihin raviympyrät vuorotellen hitaammassa ja nopeammassa tahdissa. Hugo oli yllättävän hyvä ja rento ratsastaa, sillä se sai edetä vapaammassa muodossa pää ylhäällä sekä hieman reippaammassa temmossa. Puomeille se kaahasi korvat hörössä ja nosti innoissaan kinttujaan korviin asti. Tultiin puomeja molemmista suunnista ja välillä niitä nostettiin toisesta päästä korkeammiksi. Tämä oli hevoselle todella hyvää jumppaa, sillä se ei aina keskity jalkojensa sijaintiin vaan kauhoo menemään kuin pikajuna. Ratsastettiin puomeille niin keventäen kuin kevyessä istunnassa.

Pienen kävelytauon jälkeen opettaja nosti puomit ristikoksi, jota tultiin muutamaan otteeseen ravilähestymisillä. Meillä sujui tämä tasaisen varmasti ja Hugo oli innoissaan menossa. Ponnistuspuomin ansiosta ei tullut yhtäkään päätöntä surmanhyppyä, vaan hevonen odotti nätisti sopivalle etäisyydelle ja ponnistus lähti rehellisesti takaosan lihaksistosta. Kyydissä oli myös helpompi pysyä hypyn suuntautuessa enemmän ylöspäin kuin ennen.

Lopuksi este korotettiin noin 45cm minipystyksi, jota tultiin kolmeen kertaan. Saatiin Hugon kanssa lupa lähestyä laukassa, jottei se olisi rymistellyt huonolla tekniikalla esteestä läpi. Ensimmäisellä kerralla meillä tuli todella hyvä ja onnistunut hyppy, toisella näin jo kaukaa että lähestyminen ei onnistu ja kolmas oli ihan ok. Tärkeintä oli kuitenkin se, että ratsukolla oli hauskaa ja vielä turvallisesti valvovan silmän alla! Oli kyllä ihan huippua päästä jumppailemaan tunnille, sillä yksin hyppäämisessä on aina riskinsä.

Itsellä on vielä hieman hahmottamista myötäyksen kanssa. Koskaan en muista, että ponilla onkin astetta lyhyempi kaula!

Lopputunnista teimme vielä pienimuotoista ympyräharjoittelua puomeilla. Ratsastettiin ensin käynnissä neljän maapuomin yli, joihin jokaiseen väliin kuului tulla vain yksi askel. Meillä oli Hugon kanssa hieman ongelmia, sillä sen käynti ei ole selkeän puhdasta, joten yksi askel kerrallaan eteneminen on sille todella haastavaa. Muutamaan otteeseen se siirtyikin puomeilla raviin saakka helpottaakseen ylitystä. Saatiinkin kotiläksyksi treenata enemmän juurakkoisessa maastossa käyntiä sekä kentällä puomeja. Askellaji nimittäin paranee ja vahvistuu sitä mukaa, mitä enemmän sitä ratsastaa. Puomeja tultiin vielä ravissa, mikä olikin meille helpompaa. Aloitettiin ihan sisälaidasta, jolloin välit olivat meille sopivat. Lopussa tultiin vielä keskeltä yli, jolloin hevosen täytyi venyttää askeltaan. Tämä harjoitus meni meiltä kummassakin suunnassa hyvin ja saatiin lopetella. Hugo oli kyllä kieltämättä aika väsynyt! Hikinen se ei ollut juuri yhtään, mutta kova keskittyminen sai sen uupuneeksi. Treeni tehosi siis juuri oikeaan paikkaan ;)

Laurin ratsastuksesta on alkuviikosta tulossa vielä postausta GoPro-videon kanssa. Myös Emman blogin kanssa yhteistyönä järjestettävä kilpailu on työn alla, ja siitä ilmoitamme tarkemmin lähipäivinä! Pysykää siis kuulolla ;)

Vanhus sekä nuori villikko

Tällä viikolla onkin tultua heppailtua ihan olan takaa! Keskiviikkona harjoittelin perusratsastusta Hugon kanssa, perjantaina ratsastin Laurilla hieman vakavemmin ja eilen sunnuntaina lähdin keskelle metsää kiipeilemään Hugon kanssa erään kaverini seuraksi. Kyllä nyt lihaksissa tuntuu! Olo on niin autuaan keveä ylioppilaskirjoitusbuumin jälkeen, sillä pystyn taas rentoutumaan ja tunnen saavani elämäni takaisin. Ei koulu tähän silti vielä loppunut, vaan koeviikko alkaa parin viikon kuluttua. Sitä ennen yritän nauttia hevoselämästä täysin siemauksin ja olenkin hommannut ratsastettavia lähes joka päivälle.

Yritin ottaa Laurista kivaa poseerauskuvaa mutta yritykseksi se jäikin...

Perjantaina tosiaan liikutin Laurin ja kaatosateen sekä kovan tuulen takia ajauduttiin maneesiin. Pohja oli paikoittain hieman pehmeä, joten työskentelin rauhallisesti, mutten kuitenkaan päästänyt hevosta helpolla. Jo alusta lähtien ratsastin hevosta korkeempaan muotoon pois lapojen päältä, sillä etupainoisena Lauri kompastelee herkästi ja pohjan takia kaikki riskit piti minimoida. Aloin siis käynnissä ratsastamaan hyvin kulmia ja tein päätyihin voltit joilla väistätin takapäätä ulospäin. Ensin ravasin pitkän sivun puoleen väliin, jonka jälkeen tein käynnissä pohkeenväistöä uran sisäpuolelle ja takaisin. Hetken päästä otin väistöä myös ennen ravisiirtymistä ja tällä tavalla sain hevosen hyvin kuulolle sekä kevyeksi edestä.

Noin puolen tunnin käyntityöskentelyn ja pätkittäisten ravisiirtymisten jälkeen jatkoin työskentelyä kunnolla ravissa. Ratsastin edelleen pohkeenväistöjä sekä lyhyitä siirtymisiä käyntiin ja Lauri oli mukavan elastinen ja pehmeä suustaan. Ensimmäistä kertaa se jopa seisoi hievahtamattaan paikoillaan pysähdyksessä! Yleensä se on alkanut salakavalasti hiippailemaan eteenpäin eikä malta pysyä aloillaan. Jotain kehitystä siis havaittavissa ;) Ravissa istuin pääasiassa peppu penkissä ja ratsastin Lauria hieman ryhdikkäämmäksi, mikä onnistui pätkittäin aika hyvin. Hirveän kauanhan tuo ei jaksa kulkea ryhdikkäänä, mutta etenemme pienin askelin.

Laukkaa otin vain yhden noston verran molempiin suuntiin ja menin suoraa uraa pitkin, sillä pelkäsin pohjan pettävän alta, mutta hevonen oli kuitenkin innokas ja pisteli menemään aikamoista vauhtia. Laukassa pidin vain huolen siitä, että kaarteet edetään tasapainossa eikä mielellään hirveän etupainoisena. Lauri oli itseensä kovin tyytyväinen ja liikkui lennokkaasti laukkojen jälkeen kovasti pärskien. Loppukäynneiksi suunnattiinkin maastotielle, mutta käännyttiin aika nopeasti takaisin inhottavan tuulen takia. Heppa ehti kuitenkin siinä ajassa palautua hyvin ja oli mukavan tyytyväisen oloinen talliin tultaessa.

Eiliselle olin ottanut ylimääräisen vuoron Hugolla ratsastamiseen. Ilma oli todella nätti ja lämmin, joten päädyin kaverini Sannin kanssa maastoon kävelemään. Hän itse tuli vuokrahevosellaan ilman satulaa, joten ajattelin menevämme vain rauhallinen lenkki teitä pitkin. Mutta hänpäs keksi meille kaikennäköistä kivaa jyrkistä ylämäistä kiipeilemiseen ja kovaan laukkaspurttiin asti! Hugolla vasta olikin ihmettelemistä noissa hurjapäissä, mutta hienosti se pysyi kannoilla ja nosteli kinttujaan juurikkoisessa metsäpolulla! Oltiin yhteensä vajaa 45 minuuttia maastossa, joista alle 5 minuuttia kului tölttipätkään ja yhteen ylämäkeen mikä laukattiin. Maasto oli siis oikeastaan täysin käyntipainotteinen ja rauhallinen.

Hugo ei millään malttanut odottaa nätisti harjauksen ajan, hän tahtoi metsään!

Suunpielissä oli pieniä nirhaumia kuolaimista, joten voitelin ne nyt kunnolla sinkkisalvalla.

Metsäpolut olivat pääasiassa juurikkoisia sekä kivikkoisia, joten tämä oli Hugolle erittäin hyvää vaihtelua ja treeniä lihaksistolle. Metsään poikettiin heti laukkapätkän jälkeen, mikä olikin hyvä vaihtoehto, sillä poni kävi kuumana ja metsässä se joutui toden teolla ajattelemaan ja miettimään jokaista askelta. Pari kertaa se alkuun kompuroi ja liukasteli, mutta itse istuin vain tiiviisti satulassa ja annoin ponin itse pohdiskella ja asetella jalat hyviin paikkoihin. Tällä tavalla se rauhottui todella nopeasti! Kerran viikossa tuolla mäkisessä maastossa samoilu tekisi kyllä ponille enemmän kuin hyvää, sillä se ei selkeästi alkuun hahmottanut yhtään askeleitaan. Loppumatkasta se oli jo kuin vanha tekijä, joten kiipeilytaito pitäisi pitää nyt muistissa, jottei se enää pääse unohtumaan.

Tänään maanantaina pitikin tapahtua jänniä asioita hevospuolella, sillä mun piti käydä kokeilemassa yhtä potentiaalista treeni- ja kisahevosta vuokralle. Sovittiin kuitenkin omistajan kanssa, että siirretään kokeilu loppuvuoteen, kun hevosasiat molemmilla selkeytyvät. Jos uutta ratsastajaa ei siihen mennessä ole löytynyt, alan mielelläni kisaamaan kaikissa lajeissa itselleni hieman sopivamman kokoisen hevosystävän kanssa. Siitä hieman myöhemmin, kun asiat selkeytyvät!

Ei mitään uutta

Hevostelun saralla mitään kovinkaan mullistavaa ei ole tapahtunut, vaikka olenkin palannut nyt normaaliin rytmiin. Keskiviikkona meillä oli tarkoituksena olla taas koulutunti, mutta se sitten peruuntuikin ja ratsastin Hugon itsenäisesti loppuun asti. Verkkasin hevosen nopeasti siinä uskossa, että opettajamme tulee pian aloittamaan tunnin, mutta hänen tullessaan Emma pistikin hänet Gletin selkään ja siinä menikin koko lopputunti.

Nopean verryttelyn jälkeen oli hieman inhottavaa alkaa kokoamaan palasia takaisin yhteen yksinäni, mutta keksin sentään jotain ajateltavaa ponille. Pyörisin hetken aikaa volttikahdeksikolla, mikä paljastuikin hyväksi tehtäväksi ja tätä tulen tekemään jatkossakin. Otin myös hieman raviväistöjä aika huonolla menestyksellä, sillä Hugo oli edelleen täysin tyhjä vasemmasta ohjasta. Myöskään oikealle päin taivutuksistakaan ei meinannut tulla mitään, kun poni ei tukeutunut ulko-ohjaan.

Työstin hevosta normaalia kauemmin ravissa, sillä se ei jotenkaan tällä kertaa luonnistunut sitten yhtään. Pienen hengähdystauon jälkeen nostin oikean laukan ja pyöritin sitä erilaisilla ympyröillä. Vitsi miten hyvältä se tuntui selkään! Nostot olivat täsmällisiä ja voimakkaita ja laukka rullasi hyvin. Tein muutamia siirtymisiä ravin ja laukan välillä ja ne sujuivat todella hyvin. En viitsinyt nostaa toiseen suuntaan laukkaa ollenkaan, sillä tämä oikea on meille hankalampi kierros ja nyt alusta asti kaikki tuntui hyvältä. Kiitin ponia runsaasti ja annoin sen ravata hetken omaan tahtiin.

Loppuun otin vielä yhden kierroksen verran tuntumaa hitaaseen tölttiin, sillä ruuna keräsi laukasta niin paljon kierroksia. Hugo malttoi mielensä ja menohalunsa niin hyvin, että kierroksen jälkeen annoin luvan siirtyä raviin ja samalla sekunnilla se ponnisti voimakkaasti eteenpäin. Ihan itsekin yllätyin, miten kovaa sen on täytynyt hillitä mielensä töltissä, jos se raviin ponnisti noin kovalla innolla. Taputin Hugoa runsaasti ja aloin loppuverryttelemään pidemmällä ohjalla.

Lähdenkin tästä hetken päästä pitkästä aikaa Laurilla ratsastamaan ja hakemaan samalla parit hevoset sisälle, kunhan tuo älytön kaatosade vain lakkaisi. Saa nähdä, missä kunnossa kenttä on vai pitääkö maneesiin taas raahautua. Hugon ratsastelusta on muuten myös liikkuvaa kuvaa ja julkaisen videon seuraavassa postauksessa, kunhan sen vain saan :) Kiitokset kuvista Emmalle!

Koulutunnilla

Viime keskiviikkona pääsin vihdoinkin ratsastamaan! Ylioppilaskirjoitusten takia olen harmikseni joutunut perumaan luvattoman paljon vuokrauskertoja, ja niin jouduin tekemään myös eilen ja jätin Laurin liikutuksen välistä. Onneksi ensi viikolla kirjoitukset ovat ohi ja pystyn taas hengittämään.

Keskiviikkona päästiinkin yli vuoden tauon jälkeen sileän ratsastuksen tunnille Metsäkylä -ajoilta tutun opettajan valvontaan. Tarkoituksena on käydä suunnilleen viikottain nyt ratsastuskoulutyylisillä tunneilla, mikä on meille enemmänkin kuin tarpeen. On aina mukavaa, kun joku huutaa tehtäviä ja voi vain keskittyä suorittamiseen. Alkuun kerroimme hieman meidän heikkouksiamme ratsukkona ja mainitsin Hugon kuumumisen ja ongelmat laukannostoissa. Näiden perusteella koottiin tunti, joka pyrki palvelemaan meitä kaikkia.

Tämän tunnin aiheena meillä oli siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisällä. Meitä oli tunnilla kolme, joten pystyimme hyvin ratsastamaan puolikkaalla kentällä. Aloitimme käynnissä ratsastamaan suoraa uraa pitkin tehden monia pysähdyksiä molemmissa kierroksissa. Pian siirryimme itsenäiseen raviverryttelyyn ja saimme käyttää koko maneesia. En saanut Hugoa tarpeeksi hyvin ratsastettua rennoksi vaan se pisteli kipittämään pää ylhäällä aikamoisen reippaasti. Meillä kun raviverryttelyyn saattaa helposti mennä kymmenenkin minuuttia, ennen kuin olemme valmiita työskentelemään rennosti ja rauhallisesti. Pian siirryttiin kaikki toiselle pääty-ympyrälle ravailemaan ja hakemaan tasaista tempoa.

Laukkaa otettiin aika pian. Tarkoituksena oli nostaa laukka vain muutaman askeleen ajaksi esimerkiksi pitkällä sivulla, mutta muiden ratsukoiden ongelmien takia päädyttiin nostamaan laukka yksitellen kaarteessa. Meillä nostot olivat yllättävän hyviä ja täsmällisiä ja sain kehuja erityisesti katseestani sekä valmistelusta. Nostettiin laukka muutamaan kertaan vasempaan suuntaan, jonka jälkeen laukattiin pari kierrosta maneesia ympäri oikeassa kierroksessa. Hugo oli todella energinen ja hetken ehdinkin jo pelätä, että mitä lopputunnista tulisikaan.

Tässä vaiheessa tuntia oli ehtinyt kulua varmasti jo yli puolet, kun itse työskentely vasta aloitettiin. Hiottiin ensin ympyrällä käynnistä pysähdykset kuntoon pelkkää istuntaa käyttäen. Tässä kohtaa otettiin ohjat ulkokäteen ja sisäkäsi laitettiin alaselän päälle, joka ennen pysähdystä työnnettiin selkää vasten ja näin saatiin istunta tiivimmäksi. Samalla ohjia nostettiin aavistuksen ylöspäin. Meillä tämä tapa toimi yllättävän hyvin, vaikka alkuun mulla olikin vaikeuksia hidastaa käyntiä pysähdyksien ulkopuolella vain toista kättä käyttäen. Pian kuitenkin Hugo rentoutui ja malttoi kävellä ja odottaa apujani.

Kohta siirryttiin tämän tunnin viimeiseen tehtävään, joka oli ravissa temponlisäys toisella pitkällä sivulla. Hetken ehtisinkin jo panikoimaan että tämä hevonen hyppää kyllä samantien kuuhun jos sitä vielä enemmän pyydän eteenpäin. Kyllähän se tempoa kasvattaa vaikka kuinka paljon, takaisin hidastaminen onkin sitten jo aivan eri asia. Kaikki sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja pelkoni olivat ihan turhia. Pysähdysharjoittelun jälkeen Huginn oli jo mukavasti kuulolla sekä malttoi liikkua rauhassa ilman joka suuntaan juoksemista. Aloitimme vasemmassa kierroksessa ratsastaen kaarteen hyvin tasapainossa ja pitkälle sivulle tultaessa lisäsimme tempoa mahdollisimman nopeaksi. Kuitenkin pian oli hevonen jo saatava tasapainoon ja hitaampaan rytmiin ennen kulmaa, johon ratsastimme vielä voltin. Samaa tehtävää tultiin molemmissa kierroksissa ja Hugo oli todella hyvän tuntuinen! Vielä hieman parannettavaa on kiinni tulemisessa, mutta kun kuski vain muistaisi vaikuttaa istunnalla enemmän niin Huginn kyllä kuuntelisi.

Loppujenlopuksi ratsastus venyi lähes 1,5-tuntiseksi alku-ja loppurupatteluineen, mutta nyt kun opettaja on selvillä lähtötasostamme, on hänen helpompi suunnitella seuraavaa tuntia. Harmikseni meistä ei tullut kuin muutama aivan pimeä kuva alkutunnista, sillä vaikka meillä oli kuvaaja koko ajan mukanamme, ei hän meistä ottanut kuin yhden epätarkan laukkavideon. Ärsyttää kyllä aika paljon, sillä Huginn todella oli miellyttävä ratsastaa ja olisin siitä halunnut myös jotain todisteita. Noh, aina ei voi voittaa ja yleensä niinhän se menee, että niitä parhaita paloja ei koskaan saakkaan ikuistettua :)

Heinäkuun ja elokuun puhelinkuvia

Heippa taas pitkästä aikaa! Tämä ja viimeviikko olivat todella kuivia hevostelun suhteen, sillä olen käynyt nyt vain kerran ratsastamassa normaalin neljän sijaan... Itselläni alkaa ensimmäiset ylioppilaskirjoitukset ensi viikolla pitkän ruotsin kuuntelukokeella, jonka jälkeen on vielä biologian ja ruotsin kirjalliset kokeet. Asiat on siis pakko laittaa tärkeysjärjestykseen, ja tällä hetkellä kokeisiin lukeminen menee hevostelun edelle. Tätä lievää hiljaisuutta hevospuolella kestää vielä tasan kaksi viikkoa, jonka jälkeen (lähes kaikki) stressini on poissa. Tänään saavutettiin muuten koulupuolella yksi elämän virstanpylväistä, sillä kaikki Turun ABIturientit viettivät TJ100 päivää! Työpäiviämme on siis jäljellä enää sata, jonka jälkeen alkaa ihana kamala lukuloma. Hirmu nopeasti se kolme vuotta lukiossakin meni, ei olisi uskonut, miten paljon tästä olenkaan nauttinut.

Tähän väliin ajattelin jakaa teille hieman vanhoja kesämuistojani kuvien merkeissä, vaikka nyt eletäänkin jo syyskuuta. Osa kuvista on siis jo reilun kahden kuukauden takaisia, mutta ei anneta sen haitata. Toivottavasti pidätte tästä hieman normaalista poikkeavasta postauksesta, kesäkuun puhelinkuvia voitte katsella tästä linkistä.

Huhtikuun ensimmäisenä päivänä suunnattiin picnic-ratsastukselle Emman kanssa.

Yksi kesän kohokohdista oli ehdottomasti Ruisrock! Ensimmäistä kertaa olin mukana eikä kaduta kyllä yhtään.

Pharrel Williamsin keikalla oltiin lähes eturivissä! Ihan huikeeta.

Seuraavan viikon vietinkin mökilläni Hangossa. Eipä ollut ainakaan ilmoilla pilattu reissu!

Iskäni kaatoi puita ja kasasi niitä pinoihin, tämäkin muistutti etäisesti okseria ja itselläni tuli hirveä hinku hyppäämään.

Omalta rannaltamme kuvattu öinen maisema.

Laurin kanssa ensimmäisiä kertoja puuhailua.

Ruotsiin pakkailua. Laukku meinasi revetä liitoksistaan vaatemäärän takia :D

Maassa maan tavalla, eikö?

Edebystä olettekin saaneet lukea jo reilusti, joten jätän tämän tähän kuvaan. Hlökk käytävällä odottamassa varustusta.

Matkalta ei tälläkään kerralla lähdetty tyhjin käsin kotiin...

Elokuun puolella tehtiinkin aika extempore päiväreissu Särkänniemeen Sallan kanssa! Oli todella kiva ja lämmin päivä.

Hugon kanssa maastoja tutkimassa.

Yhteisselfie Emman ja Laurin kanssa 8)

Kaverin 18-vuotissynttäreille menossa!

Emman ja Caritan kanssa pitkällä hömpöttelymaastossa GoPro-kameran kanssa! Postaukseen pääset tästä.

Hugo-raukalle jäi ruokakippo riimuun kiinni ja kovasti ihmetteli, miksei siitä pystynyt syömään :D

Laurin kanssa tehdystä koulutreenistä voit lukea enemmän täältä.

Kisa-avustajana Ruskolla! Kuvassa Essin ratsu Agent.

22.8. järjestetyiltä Turun messuilta löytyi suloinen suomiheppa!

Ylppäreihin pänttäämistä kera jätskin.

Poikaystävän siskon synttäreille menossa, tällä kertaa hieman ylipukeutuneena :D